On uusi vuosi ja tunne, että kaipaan jotain uutta. On jo jonkin aikaa ollut tunne, että on jotenkin jämähtänyt paikoilleen. Elämä kulkee samaa yksinkertaista rataa, melkolailla yksin olellen, samoja asioita tehden. Tuntuu, että blogissakin toistan usein itseäni, olkoonkin että toistamani asiat ovat olleet minulle hyvin tärkeitä ja merkityksellisiä, ja ovat vieläkin. Mutta isojen oivallusten ja (sisäisten) muutosten jälkeen olen polkenut jonkin aikaa paikoillani. Se on varmasti ollut tarpeen, enkä kritisoi siitä itseäni.
Mutta vielä on matkaa. Mihin? Siihen elämään, jota todella haluan elää. Josta olen haaveillut ja jota kaipaan, jos en aktiivisesti niin kuitenkin pinnan alla. Eikä se elämä vaatisi päälle päin isoja muutoksia, ei lainkaan. Kyse on päänsisäisistä sinänsä yksinkertaisista asioista, ei rahasta, asumisesta tai työstä. Peloista, joita välttelee, pakenemiskeinoista, torjumisesta. Nyt on ehkä taas aika kohdata pelkojaan, miettiä arvojaan ja tavoitteitaan. Minkälaista on elämä, jota haluaisin elää? Olenko valmis astumaan totuttujen tapojen ja mukavuusalueeni ulkopuolelle? Toivotanko muutoksen tervetulleeksi? Pidänkö itseäni sen arvoisena ja sallinko itselleni hyvää?
Tähän työhön avuksi minulla on aiempien kirjojen lisäksi joululahjaksi saamani (kiitos P!) kirja "Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää. Hyväksymis- ja omistautumisterapian avulla". "Selätä masennus ja henkinen kärsimys * Omistaudu tärkeille asioille elämässäsi * Vapauta itsesi negatiivisesta ajattelusta ja itsesi arvostelusta * Elä arvojesi mukaan". Tekijät Steven C. Hayes ja Spencer Smith. Kirjan teoria pohjautuu uusimmalle tieteelliselle tutkimukselle ja oppimispsykologisiin teorioihin, kuuluen kognitiivisten ja käyttäytymisterapioiden perheeseen. "Tämä kirja ei ole aivan tavanomainen itsehoito-opas. Siinä on varsin vähän yleisluontoisia ohjeita tai viisauksia. Kirjan tarkoituksena on saada lukija kokemaan asioita toisella tavalla kuin ennen ja sen jälkeen tekemään uusia tai toisenlaisia valintoja kuin aikaisemmin."
On jännittävää, että tuntuu kuin nykyisin jatkuvasti törmäisi samansisältöiseen ydinajatukseen, oli se sitten Tollea, vanhoja itämaisia filosofioita, "onnellisuuspsykologiaa", elämäntapavalmennusta tms. Ihminen on aina ihminen, eikä itse asiaa muuta se missä viitekehyksissä tai hieman eri termein asia esitetään. Ydin on siinä, että me pystymme itse vaikuttamaan elämäämme asenteellamme ja ajatuksillamme. Eikä meidän mielemme (ego tms.) ole aina "oikeassa". Päin vastoin, mielemme ja ajatuksenjuoksumme voi johtaa meitä hyvinkin harhaan ja tehdä meidät onnettomiksi, omalla ihmiselle ominaisella logiikallaan. Uskon, että tämä kirja täydentää tärkeällä tavalla mm. Eckhart Tollen ajatuksia ja antaa varsinkin konkreettisia ja selkeitä työkaluja henkiselle muutoksen matkalle kohti onnellisempaa elämää.
Kirjassa käsitellään hämmästyttävän samanlaisia asioita kuin esim. Tolle Uusi Maa tai Läsnäolon voima -kirjoissa. Mutta nyt lähtökohtana on nykyaikainen tiede, joten tähän kirjaan voinevat tarttua myös ne ratioon ja tieteeseen uskovat tyypit, jotka vierastavat "hörhöilyä" ;). Kirjassa on kerrottu mielen toiminnasta ja ihmisestä selkeästi ja käytännönläheisesti. Kirjassa on paljon konkreettisia harjoituksia, jotka ovat todella tehokkaita ja avaavat uusia oivalluksia. Pidän myös hyvin paljon kirjan inhimillisestä otteesta. Se tukee, kannustaa ja ymmärtää lukijaansa jotenkin kauniilla tavalla, johon ei usein törmää.
Kirjan sisällysluettelo on seuraava:
Johdanto
1. Miksi kärsimme
2. Miksi kieli johtaa kärsimykseen
3. Välttäminen on houkuttelevaa
4. Irti päästäminen
5. Ajatusten aiheuttama ongelma
6. Sinulla on ajatus vai ostatko ajatuksen?
7. Jos minä en ole yhtä kuin ajatukseni, kuka minä sitten olen?
8. Tietoinen läsnäolo
9. Halukkuus - mitä se on ja mitä se ei ole
10. Halukkuus: kuinka oppia hyppäämään?
11. Mitä arvot ovat?
12. Valitse omat arvosi
13. Omistautuminen arvojen mukaisille teoille
14. Johtopäätökset: mielekkään elämän valitseminen
Minulle tällaisten asioiden pohtiminen, oivallukset ja niiden tuoma muutos (on seurauksena sitten näkyviä muutoksia tai ei) on sitä "oravanpyörästä hyppäämistä", "hidastamista". Ne eivät ole ulkoisia tekoja tai asioita, koska ne eivät koskaan voi tuoda meille onnellisuutta tai mielenrauhaa (vaikka toki ne vaikuttavat osaltaan asiaan tavalla tai toisella). Mutta kun pohdimme kärsimystä, asennettamme, arvojamme ym., seurauksena on usein myös jonkinlaisia ulkoisesti näkyviä muutoksia. Varsinkin, jos olemme aiemmin olleet onnettomia ja kärsineet nykytilanteesta.
Olen vasta kirjan alussa, mutta voin jo nyt lämpimästi suositella kirjaa kaikille.
Päivän pieni ilo: ostin alennusmyynnistä ensimmäistä kertaa elämässäni perinteisesta perinteisimmän seitsemänkynttiläisen joulukynttelikön, sellaisen ylösalaisen V:n muotoisen valkoisen. En ole koskaan ollut "jouluihmisiä" tai harrastanut joulukoristeluita juurikaan, mutta tuo kynttelikkö loistaa kauniisti ja valaisee tupaa ikkunalaudalla. Ja viis kalenterista, aion pitää sitä siinä koko pimeän ajan.
9 kommenttia:
Tarttisin myös jotain tuollaista kirjaa, muta sitten taas on se toinen puoli, että on paljon asioita joiden tapahtumiseen ja siitä tuleviin seurauksiin ei kuitenkaan voi itse paljon vaikuttaa. Mutta kyllä tämä yhteiskunta kaikkine vaatimuksineen on välillä aika karua ja siitä on selvittävä ja toisaalta kaiken pahankin keskellä pitäisi uskaltaa elää täysipainoista elämää, siinä on sitä haastetta. Toivottavasti löydät ihan uusia ulottuvuuksia :)
Minä tarttisin myös tuota kirjaa. ja samoja myllerryksiä minunkin sisälläkin käydään ja on käyty. Mutta jotain olen oivaltanut tämän uuden vuoden myötä. Ihan kuin vapaus olisi sisintäni kohdannut..se vaatii nauttimaan tästä hetkestä , tässä ja nyt. katson osaanko?
Suoraan sanottuna: Kadehdin tuota puuhellaasi! :-)
Kirjakin vaikuttaa viisaalta. Tajusin juuri, etten ole lukenut yhtään Tollea. 5-10 vuotta sitten, kun kahlasin läpi kaikkea mahdollista elämänmuutoskirjallisuutta, en törmännyt näihin...
Kasvaminen ja kehityshän on hedelmällisintä silloin, kun tuntuu, ettei mitään tapahdu. Tarvitaan suvantovaiheita, sitä, kun tieto jäsentyy. Silloin sitä pyöritään samassa ympyrässä, kerrataa, kerrataan...
Kuulostaa tosi lupaavalta, että olet tässä kohtaa armollinen itsellesi. Mikä on tosi haastavaa.
Pohdit tässä niin samanlaisia asioita kuin minäkin. Osin samanlaisessa vaiheessakin vielä, siltä tuntuu. Kiitos ajatusten jakamisesta!
Tuo Hyväksymis- ja omistautumisterapia on sellainen, johon perehdyin jonkin verran muutamia vuosia sitten hyvin vaikean elämänvaiheen jälkeen, ennen tyttäreni sairastumista. Se vaikutti minuun todella vahvasti ja en olisi tässä minuna nyt, ellen olisi kuullut siitä.
Pitääkin hankkia tuo mainitsemasi opus käsiini. Suomessahan tätä muistaakseni opetetaan Tampereen Yliopistossa, tai ainakin on joku sieltä on aihetta tutkinut...
Tollessa on mainittavaa se, että hän vääntää nämä asiat niin rautalangasta, että enempää ei voi enää yksinkertaistaa. Siksi hänen tekstinsä vaikuttavat joidenkuiden mielestä "hömpältä". Samasta ydintotuudestahan näissä on kyse kuitenkin, niinkuin sinäkin toteat.
Nykyihminen ehkä tarvitsee asiaan näkökulmaa eri suunnista, jotta voi hyväksyä sen, mitä meidän jokaisen sisällämme jo tietona on.
Ihana tuo puuhellasi.
-junika-
Kuulostaa aina niin hyvältä ja rohkaisevalta tuo sitkeä ja pohdiskeleva etsimisesi. Paljon samankaltaisia pohdiskeluja täälläkin suunnalla liikkeellä. En ole pitkiin aikoihin jaksanut keskittyä lukemiseen, mutta erittäin kiinnostavalta kuulostaa kirjavinkkisi.
Elämä on Niin mielenkiintoinen seikkailu kaikkinensa. Välillä niin vaivalloista, mutta sitten niitä aarteita tupsahtelee yllättävistäkin paikoista. Oikein antoisaa ja iloa tuottavaa vuotta 2011 Sinulle ja koiratytöillesi!
Ja lopultahan kaikki kiertyy aina takaisin magiaan, eikös vaan? Tahtoon ja kykyyn vaikuttaa asioihin tietoisesti. Onneksi siitä ei enää nykyisin polteta roviolla.
Puuhellat = parhautta <3
Sarppu, varmaan löytyy uusia oivalluksia! Koskaan ei elämää tai tapahtumia voikaan hallita, mutta omaa mieltään voi, siksipä nämä ovatkin niin tärkeitä juttuja.
Liisa, mukava kuulla, ja varmasti osaat! :)
Linnea, heh, kiitos. Monen mielestä liesi varmaan on karmea ja vaatisi välittömiä remontointitoimenpiteitä, mutta puolestani se saa olla vanha, rupuinen ja rapisevan ruosteinen ainakin toistaiseksi. Tollea ei ehkä oltu silloin vielä suomennettu? Kuten sanottu, suosittelen Uusi maa -kirjaa.
junika, ihan totta, välillä tarvitaan suvantoja ja sulattelemista. Ja eihän resurssit kaikkeen riitä samaan aikaan, viime aikoina on työ ollut pääasiana. Tuon kirjan on kääntänyt Raimo Lappalainen, Kliinisen psykologian ja psykoterapian professori; vaativan erityistason psykoterapeutti; psykoterapiakouluttaja; Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto (johan on miehellä titteleitä, huh!). Ihan hyvä, että suomentaja on saman alan ammattilainen. Tollessa ehkä jotkut "teoriat" ja termit, kuten esim. "kärsimyskeho" voivat tuntua oudoilta, mutta taitaa itse asiassa niihinkin löytyä mm. psykologiasta vastineensa. Tollessa minulle jäi ehkä tavallaan vielä hiukan epäselväksi joiltain osin, että mitä tämä kaikki nyt ihan oikeasti käytännössä tarkoittaa. Kovin monet ovat lähteneet ns. "egontappamis" -linjalle, jossa taas monta kertaa mennään mielestäni harhapoluille. Minusta tuntuu, että itselleni tämä kirja antaa toivottavaa konkretiaa, jota voi soveltaa arkielämäänsä.
Ruska, pohdiskeleva olet sinäkin, tiedetään :). Kiitos ja samoin sinne!
Muikku, en tiedä onko se magiaa, voihan sen niinkin sanoa :). Puuhellat ja varsinkin pönttöuuni on huippu.
Olen ollut Tampereen yliopistossa Raimo Lappalaisen ACT/HOT(acceptance and commitment therapy/hyväksymis- ja omistautumisterapia)-terapiasta ohjaamalla kurssilla 5 vuotta sitten. Nykyään Raimo siis vaikuttaa Jyväskylässä. Tuosta aihepiiristä on ilmestynyt uusi kirja 2010 Joustava mieli, Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta, joka Arto Pietikäisen kirjoittama. Sekin on ihan hyvä.
kaijapapu, mielenkiintoista! Tuo kirja onkin ollut Kirjapinoni luettavien listalla, kiva kuulla siitäkin palautetta.
Lähetä kommentti