Tällä viikolla olen juossut, punttaillut ja nyrkkeillyt. Hieman liikaa, huomaan. Jotenkin olen ihan poikki, mikä sinänsä ei tietenkään haittaa. Eilinen kuntonyrkkeilyn alkeiskurssin ensimmäinen kerta kesti kolme tuntia. Loppuajasta ei enää pää ja kroppa ollut toimia, uutta asiaa kun kuitenkin on aika paljon. Nyt saan vain yhden palautuspäivän, kun seuraava kerta on jo huomenna, yhteensä kurssi kestää neljä harjoituskertaa viikon sisällä.
Nyrkkeilyssä pitääkin oppia olemaan hieman kyyryssä, "huonoryhtisenä, kuin gorilla, napa sisään". Jalat hieman harallaan, ja taaempana oleva jalka koko ajan kantapää ylhäällä, ollaan päkiän päällä. Kun liikutaan pienin askelin, seuraava jalka laahaa maata pitkin. Olkapäiden pitää pysyä rentona, lyödessä ranne suorana, peukalo suojassa. Kyynärpäät eivät saa nousta sivuun. Onneksi opetus oli hyvää ja rauhallista, eikä lyöntejä käsitelty kuin kaksi, oikea ja vasen suora. Koukkulyönnit, lyöntisarjat, väistöt ja muut tulevat vasta myöhemmin. Lopussa vielä tehtiin voimaharjoituksia oman kehon painolla. Nyrkkeilytreenit ovat itse asiassa tosi monipuolisia, niissä tehdään paljon muutakin kuin vain lyödään.
Hauskaahan kuntonyrkkeily on, ja vaikeatakin! Jouduin taas huomaamaan, että enpä olekaan vielä päässyt eroon kokonaan iänikuisesta perfektionismistani. Vaikka tämä ei tuntunutkaan niin vaikealta kuin esim. suunnistuksen opettelu, niin hieman tiukkaa minulle tekee (vaikka selvästi lahjoja on) etten heti osaakaan kaikkea. Niin naurettavaa kuin tuollainen onkin (hävettää oikein tunnustaakin)! Mutta ehkä jos perfektionismin tunnistaa ja itselleen osaa hymyillä armollisesti, niin sen kanssa voi kehittyä?
Uutta puodissa: maamaa.fi-puotiin on jo tullut kevät! Koruihin on tullut ihania uusia korviksia, tsekkaahan suloiset pikku sammakot, herkät pisarat, aurinkoiset kukat ja uudet lehtikorvakorut! Hinnat alkaen vain 5€ ja postikulutkin naurettavan pienet.
12 kommenttia:
Mä oon melkein ihan kade sun aktiivisuudelle, että noin uskallat alkaa uutta kokeilemaan, uutta liikkumista. Nyt sitä kyllä tarvitsisi talven ja kotona köpöttelyn jälkeen. Pitäis saada itsensä parempaan kuntoon.
On vain oikeasti aloitettava, onneksi kevät motivoi.
Mä luulen, että viimeisessä lauseessa on totuus, että kun myöntää sen oman taipumuksen perfektionismiin ja vähän naurahtelee sille aina silloin tällöin säännöllisesti, niin jos se auttaisi :) Ainakin kuulostaa niin tutulta...
Kauniita koruja kaupassa! Kevättä niissäkin ihan selvästi. Mä olen jotenkin nyt ihan innostunut ;-)
Todella ihania koruja! Mä kans harrastin nyrkkelilyä ja sit potkunyrkkeliyä ja ikävä molempia lajeja... nykyiseltä kotipaikalta vain pitäis lähteä niin kauas noita harrastamaan, ehkä kun innostus iskee uudestaan oikein kunnolla niin 2x30km ei estä.
Olen kerran vain kokeillut nyrkkeilyä ja voi että se oli rankkaa. Jo se, että jaksaa pitää itsensä siinä asennossa.
Täällä ei ole tainnut olla yhtä kylmä, vain jotain -15. Olen nauttinut ulkona kävelystä, kun sisällä on vaihteeksi ihan lämmin.
himalainen, menoksi vaan! Nyt kyllä edelleen on kroppa aika puhki, heh. Myöntäminen, hyväksyminen torjumisen ja välttelyn sijaan on se hyvä polku, näin uskon.
Kirsi, kiitos! Potkunyrkkeilykin voisi olla kivaa. Mullakin on matkaa reilut 20 km suuntaan, eli saa nähdä miten tulee käytyä kurssin jälkeen, en vielä osaa sanoa. Nyt talviaikaan autoilu on muutenkin aika tylsää.
Kirjailijatar, totta, yllättävän rankkaa, vaikka ei näytä niin vaikealta. Ei täälläkään eilen vielä kovin kylmä ollut, mutta koirat halusivat kääntyä nopeasti takaisin kotiin päin eikä itselläkään oikein ollut voimia. Tänään on vielä kylmempi, mutta onneksi aurinko vähän jo lämmittää.
Uusi harrastus, onnea!
Tunnustaudun perfektionistiksi (tai ex-sellaiseksi), ja siksi luen nyökytellen kaiken mitä aiheesta kirjoitat. Ja opettelen siitä pois yhä letkeämmille vesille soutelemaan. Antaa tuulen venettä kuljettaa. Silti niin moni tekeminen on hyväksi eikä vähiten liikkuminen. Mutta heti ei tarvitse kiivetä latvaan. Tokko milloinkaan. Harrastus on harrastus.
Ihania koruja. Oi, nuo sammakotkin :).
Minäkin innostuin monen vuoden tauon jälkeen kuntosalille.. ja nyt on hartiat hieman jumissa.
Kun sais vaan käytyä edes pari kertaa viikossa.
Ihanaa ystävänpäivää.
Lastu, kiitos. Ai sinäkin olet (ollut) perfektionisti, jännää. Juu, antaa tuulen viedä, ja eikun rohkeasti kokeilemaan kaikenlaista!
Nalle, hyvä sinä! Valitettavasti uskon vähän, että todennäköisyys käydä salilla tai tehdä mitään on huono, jos ajatus sen taustalla on "kun saisi käytyä"? Minä en ainakaan saa tehtyä mitään, jos se ei ole mielestäni hauskaa (paitsi joitain töitä yms. nyt on vaan pakko tehdä). Mutta jos salilla käynti tai muu liikunta on minusta kivaa, niin sitten teen sitä. Enkä laske kertoja (ainakaan niin, että on pakko vähintään jotain), vaan menen fiiliksen mukaan. Jos homma ei tunnu kivalta, yritän saada kiinni, että mikä siinä tökkii, syitä voi olla monia.
Kuukausikortti on hyvä kimmoke lähteä salille.
Mutta jätän väliin, jos tuntuu ettei energia riitä. Enää en pode huonoa omatuntoa siitä, kuten joskus aiemmin. Joillakin kerroilla teen vähemmän, joskus enemmän. Hymy huulessa, mutta tosissaan.
Juur niin, hyvältä kuulostaa! :)
Voi sentään, kuulostaapa nyrkkeilykin vaikealta, vaikka näyttää mukamas niin helpolta! Eka kerta, kolme tuntia, huh!
Huisin kauniita koruja puodissasi!
Nyrkkeilyä minäkin olen aina halunnut kokeilla mutta jäänyt on. Ja nyt, kun asun täällä maalla, mistä ei pääse niin vain mihinkään ilman autoa, se tosiaan jää haaveeksi :)
Ihania nuo korvikset, harmi, etten käytä korviksia laisinkaan, muuten tilaisin heti!
Hymytyttö, kiva kuulla sinusta, ja uusi elämä sinulla! :) Nyt on kurssi loppu ja minä olen iloinen :).
Heli, autolla munkin pitää mennä yli 20 km suuntaan, ei yhtään kivaa näillä pakkasilla. Mutta kyllä se kannatti, ja varsinkin kun sai vanhan haaveen toteutettua! Katsotaan nyt sitten, jatkanko harrastusta viikkotreeneissä. Tilaapa jollekin lahjaksi :).
Lähetä kommentti