Olen aina suhtautunut hieman epäillen (lue: ennakkoluuloisesti) punttisalilla käyntiin. Aivan kuin siellä kävisi vain hormoneilla pumpattuja aivottomia narsisteja, joiden päässä ei liiku muu kuin aina vain suurempien lihasten tavoittelu... Jossa pitää olla rasvaprosentti nolla, uusimmat ja kalliimmat trendivaatteet ja korvissa nappikuulokkeissa huutamassa jyskyttävää musiikkia. Jep jep...
Olen kuitenkin miettinyt jo pidemmän aikaa, että vaikka juoksen tai kävelen päivittäin, ei se oikein riitä. Selkä on viime aikoina vaivannut, varsinkin lumenluonnin jälkeen. Lihaksia ikuisena rimpulana ei ole nimeksikään, ja hoikaksi rasvaprosenttini on siksi suhteellisen korkea. Vanheneminen tuo vääjäämättä mukanaan lihasten surkastumisen, ja olisihan se ihan kiva saada selvitettyä sotkeentuneet koiranremmit päänsä ylitse ilman lievää hankaluuden tunnetta tai peruuttaessa voida vaivattomasti kääntyä penkillä taaksepäin.
Kun kylällä pääsi ilmaiseksi kunnan kuntosalille kokeilemaan, lähdin mukaan. Kokeilijoita oli joka ikäryhmästä, sukupuolesta ja painoluokasta. Täällä ei todellakaan tarvitse olla trendikäs, laiha tai lihaksikas! Ja nyt minulla on kymmenen kerran kortti, eikä yksi käynti maksa kuin euron pari! Kaupan päälle pääsen lämpimään suihkuun, joka jo yksistään riittäisi motiiviksi, kun omaa suihkua ei ole ja kaivostakin on vesi loppu.
Nyt olen käynyt salilla neljä kertaa, ja olen aivan innoissani. Miten ihanalta tuntuukaan rasittaa itseään fyysisesti! En tee mitään tiettyä ohjelmaa, vaan yritän kuunnella itseäni. Vaihtelen painojen ja toistojen määrää, jotta harjoituksesta tulee monipuolista ja hauskaa. Yritän opetella liikkeet oikein ja tarvittaessa kysyn neuvoa joltain. Alun otin (oho, olenko oppinut jotain) todella iisisti, ettei tule revittyä liikaa ja sitten kun hirveät lihaskivut iskevät, menee koko hommasta maku.
Tämä on vähän sama kuin syömisen kanssa. Tietysti ideologisesti, periaatteessa haluaisin mieluiten harrastaa sitä paljon puhuttua hyötyliikuntaa tai liikuntaa luonnossa luonnollisesti, ihan samalla tavalla kuin haluaisin syödä vain kotimaista luomua lähikausiruokaa. Mutta kun sattumalta ei vain tule huhkittua metsätöissä tai isommissa lumitöissä, pyöräiltyä kylille, polttopuutkin enimmäksen pätkin moottorisahalla ja pilkon halkaisukoneella (niitä on niin paljon) sen lisäksi mitä ostan, niin se ideologia ei nyt teoriassa kovinkaan paljon lämmitä. Siispä parasta vain ottaa realismia peliin ja tehdä jotain lihastensa eli toimintakykynsä eteen, samalla tapaa kuin syödä niitä ei-luomujakin kasviksia, viljeltyä kalaa ym. ei niin ihanteellista. Tämä on kaikki silkkaa investointia terveyteensä, kun keski-ikä valitettavasti on jo yli nelikymppisenä kylmä tosiasia. (Vaikka en tunnekaan itseäni yhtään keski-ikäiseksi - päin vastoin olen viimeisten vuosien aikana nuortunut hurjasti!)
Ja mukavaa plussaahan tietysti on se, että näkee ihmisiä. Ei salilla tungosta tosiaan ole, mutta kuitenkin saa vähän vaihtelua siihen erakkomaiseen elämäntapaintiaanifiilikseensä. Ja salilla käynnin jälkeen tulee niin hyvä, lähes euforinen olo. Ja ei se kohentunut kropan ulkonäkökään nyt välttämättä haittaa ;). Ja tiedättekö mihin kohta olen lähdössä? Kuntonyrkkeilyn alkeiskurssille! Olen haaveillut siitä jo kaksikymmentä vuotta, joten eiköhän nyt ole aika toteuttaa se haave. Saa nähdä millaista se on, jänskää!
Haaste: mitä ennakkoluuloja sinulla on? Mitä sellaista voisit tehdä, joka haastaisi ennakkoluulosi, saisi sinut mukavuusalueesi ulkopuolelle? Joka saattaisikin paljastua mukavaksi ja hauskaksi asiaksi?
Päivän pieni ilo: tänä talvena aurinkoa ei ole liiemmin näkynyt, mutta nyt kun se on käynyt pellolla paistamassa, otin vihdoin hikilautani esiin ja hiihdin pellon yli katsomaan, mikä helvetinkone pellon toisessa päässä oikein mylvii yöt ja päivät. Onneksi se tekee harvennus- eikä avohakkuuta, ja onneksi hakkuu ei ole ihan kulmillani. (Niin, se ilo oli siis se hiihtäminen, ei hakkuut.)
14 kommenttia:
Hyvä kirjoitus ja erinomainen haaste, jonka poimin mukaani. Hurjan kaunis tuo hankikuva. Näin lyhyestä virsi kaunis, sillä olen lähdössä Method Putkisto -kurssille, mikä mainiosti sopiikin tähän ennakkoluuloteemaan :-)
Hieno asia että uskaltauduit sinne salille katsomaanja tutustumaan. Harvemmalla salilla niitä hormooni-lihaskimppuja pyörii, omalla salillanikin käy ihan tavallisia ihmisiä laidasta laitaan. Lihakset vaativat rasitusta pysyäkseen kunnossa ja mahtava että olet malttanut ottaa alun kevyemmin, harrastuksesta tulee sitten helpommin pysyvää, kun ei ole ihan raato liian rankan treenin jälkeen. Kiva postaus! Itse olen koittanut siirtyä omalta mukavuus- tai tottumisalueelta pois lisäämällä treeniin myös vauhallisempaa liikuntaa, pilatesta esimerkiksi. Kyllä siinäkin keho tutisee, kun liikkeet tekee huolella. Ja rohkeasti vaan kuntonyrkkeily-kurssille! Se on kivaa ja hikistä hommaa. :)
Hienoa!
Minulla on ollut tuo sama ennakkoluulo kuntosaleja kohtaan. Ei niinkään enää. Olen jopa muutaman kerran käynyt lähimmällä kuntosalilla, mutta en saanut siitä oikein kiinni ja se tyssäsi jo alkuunsa. Kallis hintakin taisi vaikuttaa asiaan. On myös paljon pieniä kuntosaleja, joissa melkein saa lähes yksin touhuta (mikäli niin haluaa..). Eivät ehkä ole niin trendikkäitä paikkoja, mutta samoja vehkeitä sielläkin. Kerrohan kuntonyrkkeilystä sitten kokemuksia! :)
Poimin haasteen mukaan minäkin. Jään pohtimaan.
Hienosti voitettu ennakkoluulo! Mun tämänhetkiset ennakkoluulot kohdistuvat lähinnä Facebookiin, pitäisiköhän voittaa ne...
p.s. joutunen tervaamaan ne sukset ihan kerrostalossa sisällä kun ei saatu aikaiseksi tervajaisia :). Onneksi sälesuksitervaa ei tarvitsekaan paahtaa, levittää vain.
Kiva, kun löysit kuntosalillakäymisen ilon.
Juuri se euforinen olo ja pienenkin lihaskehityksen myötä syntyvä tunne kehon rajoista on kuntosalissa se, mikä minua sinne vetää.
Sali, jossa itsekäyn on on ollut ainakin (en tiedä nykytilaa, kun en ole pariin vuoteen ehtinyt käymään kuin pari kertaa) juuri sellainen, jossa käy timmejä leidejä rakennekynsissään ja isoja äijiä tiukoissa asuissaan. Siis todella fitness- ja kehonrakennuspiirien isoja nimiä siellä samalla salilla muutaman mummon ja meikäläisen kanssa... alkuun tämä asetelma minua hieman pelotti, mutta hyvin sinne solahdin.
Minulla oli samanlainen ennakkoasenne rullaluistelua kohtaan, siis vuosikausia kieltäydyin edes kokeilemasta, koska minusta se nyt oli vaan pintaliitäjien puuhaa. Kunnes huvikseni jossain mielenhäiriössä sovitin eräitä luistimia ja hurahdin heti. Lähdin samalta reissulta ostamaan omia luistimia ja se oli menoa se!
Olen viimeisiä vuosina haastanut itseäni juuri kuvaamallasi tavalla. On mahtavaa huomata, miten voittaa ennakkoluulonsa ja saa mahdollisuuden kokea uusia hienoja asioita. Näitä itseni haastamisia olen isommissa ja pienemmissä asioissa blogissanikin käsitellyt.
Onnea itsesi haastamiseen!
-junika-
Liisa, kiitos, ja kiva että haaste lähtee matkaan. Putkisto on varmasti myös tosi hyvä juttu.
Marika, juu, ei se mua oikeasti kauheasti pelottanut, vaikka joidenkin härveleiden käyttötarkoitusta on kyllä itsekseen välillä vaikea hahmottaa. Ehkä pelkään osin myös omaa "narsismiani", että rupeanko sitten vain tölläämään, että onko nyt tullut lihaksia, onko... ;). Lähinnä mulla kai oli sellainen asennevamma, että pitää tosiaan tehdä jotain luonnollista ja ulkona. Mutta hyvä näin. Hatha-jooga olisi tosi kiva tähän pakettiin vielä, rakastan sitä. Kuntonyrkkeilykurssin eka kerta oli kiva, joskin melko raskas kolmituntinen.
milla, kyllä se paikan ilmapiiri minuun ainakin paljon vaikuttaa (ja tietysti hinta), meillä on niin rentoa ja maanläheistä meininkiä. Kuntonyrkkeily oli kivaa, porukkaa olikin aiottua vähemmän, joten siinä sai enemmän ohjausta. Kolmen tunnin jälkeen oli jo sekä pää että kroppa aika takki tyhjänä, tuli siinä kuitenkin uutta asiaa aika paljon. Vielä kolme kertaa jäljellä kurssia.
Hiutale, vaikka mä olen IT-alan ihminen, Facebook tökkii mullakin pahasti. Sekä se itse asia että sitte ne jatkuvasti muuttuvat (käyttäjiä hyväksikäyttävät) sekavat käyttösäännöt. Eli en ole siellä, enkä aio vielä mennäkään. Firman kanssa ehkä pitäis jossain vaiheessa. Jäi tervaamatta, arvatenkin sinulla oli ihanaa kyllä muuta parempaa tekemistä :);). Minä taidan taas vuoden noilla tervaamattomilla hiihtää...
junika, totta, minäkin huomasin viimeksi juoksulenkillä hassusti tiedostavani reiteni ihan uudella tavalla?! Ovat ne kyllä jo nyt kasvaneet ja tulleet painavammiksi. Ja samalla tiedostin, että jaloissani on enemmän voimaa. Hassu tunne, tavallaan minäkuvakin muuttuu, jos ei enää olekaan se höyhenenkevyt lihaksiton rimpula. Kyllähän joka paikkaan solahtaa, kun vain oma asenne on kohdallaan, niinhän se on. (Nyrkkeilysali tuntui mukavan epäglamouormaiselta paikalta.) Rullaluistelu kuulostaa minusta aika vaaralliselta hommalta, mutta on taatusti hauskaa ja tehokasta :). Itse en ole ollut koskaan kovin kummoinen luistelija, joten vähän arastelen. Nyt on tullut jotain sellaisia maastorulliksia vai mitä ne on, kirjastosta saa lainaksi, saatan kokeilla ehkä kesällä.
Kerrotko noista sinun hiihtovälineistäsi?
Kiva kuulla uusista harrastuksistasi, hienoa, että olet löytänyt niistä ilon! :) Minä olen käynyt kuntosalilla noin 10 vuotta (käyntitiheyden ollessa vaihteleva, mutta yli kolmen viikon taukoja ei ole ollut), mitä ei ulkonäöstäni arvaisi: olen siis aika hippiäinen. Olen kuitenkin huomannut, että salilla käymisestä on ollut paljon apua: varsinkin hartialihasten jumitukset jäi lähestulkoon historiaan! Minulla nimittäin noihin jumituksiin ja särkyihin auttaa vain voimaharjoittelu. Sauvakävely ei esimerkiksi riitä.
Lisäksi on mukavaa, kun kroppa tuntuu vahvemmalta, keskivartalo tukee liikkeissä ja reisien lihasvoiman pitäisi auttaa polviakin. Kannattaa kuitenkin tehdä liikkeet rauhallisesti ja huolella, jotta itseään ei riko. Näen monesti reenaajia, jotka viuhtovat miten sattuu ihan liian suurilla painoilla ja se hirvittää. Kannattaa muistaa pitää jalkojen linjat (polvet, nilkat) suorina, eikä koukistaa polvia liikaa, jotta nivelet eivät kuormitu liikaa.
Mitäpä minä tässä neuvon, kun kuulostaa siltä, että olet lähtenyt juuri mainiosti liikkeelle eli iisisti :) Hieman kadehdin noin halpaa kuntosalia, ei täällä ole moisia ;)
Kuntonyrkkeilyä en ole koskaan kokeillut, mutta se on varmasti hauskaa. Kivoja treenejä! :)
Aija, sukset ja sauvat taitavat olla vanhaa Ruotsin armeijan jäämistöä. Ostin ne n. 7 vuotta sitten Robin Hoodista tai Hong Kongista, en muista, jostain halpiskaupasta kuitenkin. Olivat naurettavan halvat, jotain 15€, joten suosittelen! Hyvähän niillä on "köpötellä" hissukseen. Kannattaa vain tsekata, että siteet ym. ovat kunnossa. Kannattaa vaikka kysyäkin myyjiltä, nämäkin olivat jossain varastossa josta hakivat. Näyttää täälläkin olevan, tosin hinta vähän kovempi: http://kauppa.savenmaa.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=eraprima. Kannattaa googlettaa.
Nan, mielenkiintoista kuulla, ja kiitos neuvoista! Teen luultavasti suht fiksusti liikkeet, tai en ainakaan revitä. On mulla vähän tendenssiä alkaa tehdä jossain vaiheessa liian painavilla, yritän tosiaan kuunnella itseäni. Heti kun tuntuu, että menee yli, pitää ottaa iisimmin. Toisaalta en halua liian pienilläkään painoilla heilua kymmeniä toistoja, haluan että se tuntuu (ja näkyykin) jossain. Toisaalta en halua jäykistyäkään, pitäisi varmaan keskittyä kunnolla venyttelyynkin. Saa nähdä mihin suuntaan homma menee :). Nyrkkeilyssä pitääkin oppia ottamaan "huono ryhti" eli olla vähän kyyryssä ja etukumarassa ja liikkua kuin gorilla, heh, hiukan haastavaa, muun muassa. Mutta on se lyöminenkin vaan niin hauskaa, ei voi mitään ;).
Kivoja kuvia! Ja mukava kuulla miten olet kävellyt ennakkoluulojesi yli kuntosalin suhteen. Ehdottoman kannattavaa! Kyllä se on ihan ideologista ja järkevää pitää itsensä kunnossa, nauttii sitten niistä arjen askareistakin enemmän. Ja endorfiinit ovat kivoja :) Itse voitin tänä talvena syvään painuneen ennakkoluuloni hiihtämistä kohtaan ja voi veljet, se on kannattanut!
Olen aina jollain tasolla ajatellut, että kuntonyrkkeily sopisi minulle. Olen kuullut, että se aukaisee hyvin just niska-hartia alueen jumeja. Kolmivuorotyö tekee kai sen, että en ole osannut lähteä enemmän tuollaisiin ryhmiin tai kursseille. Olen aina väärään aikaan töissä tai liian väsynyt lähtemään. Puolitoista vuotta sitten kävin joogassa. Ihme, että pysyin ryhmässä mukana puolikin vuotta! Välillä lähtö oli kyllä tuskaista, aamuvuoro tai päättyneet yövuorot ja illalla raahasin itseni väkisin joogaan. Hyvä olohan siitä tuli ja tykkäsin joogasta, mutta sitten armahdin itseäni. Jos en jaksa, niin en jaksa. Yritän nyt vaan keskittyä nuihin liikuntamuotoihin missä voin valita ajan, paikan ja minun ei tarvitse maksaa käyttämättömistä kerroista :)
Sitä paljasjalkajuoksua kyllä vakavasti jäin miettimään.. Kevättä odotellessa.
Hanna, kiitos :). Totta. Ja hiihtäminen (hissukseen tai miltä tuntuu) on kyllä älden kivaa! Itse tykkään just mennä noilla leveillä suksilla luonnon helmassa.
milla, kuntonyrkkeily tosiaan sopii niskajumeihin ja selkäongelmiin. Ilmeisesti jotenkin mm. se, että kun käsi iskee säkkiin, niin sieltä tulee takaisin lihaksiin jotenkin "isku", joka tekee hyvää. Jossain siitä lukeekin ihan fiksusti. Minullakin vakioajat ovat (olleet) hankalia, saa nähdä nyt miten innostun. Nyrkkeilypaikka on lähimmässä kaupungissa eli sinne on matkaa kuitenkin yli 20 km. Punttisalille onneksi pääsen milloin haluan aamusta iltaan. Jooga olisi ihanaa! Ja paljasjalkajuoksua kannattaa juosta, ja kävelläkin kesällä paljain jaloin paljon. Kevät se kohta tulee, eikä haittaa yhtään! ;)
Ihana otsikko!
Oletpas ollut tarmokas.
Varo vaan, punttien nosteluun jää äkkiä koukkuun.
Ja kun kerran lopettaa niin uudelleen aloittaminen on jostain syystä tosi vaikeaa.
Vuosia kävin säännöllisesti, ja kotona oli ammatilaistason laitteetkin.
Eipä kyllä ollut silloin mitään niska - ja hartiasärkyjäkään.
Hienoa että teidän kunnassanne järjestetään tuommoisia juttuja, täältä vain karsitaan viimeisetkin palvelut pois.
Mk, kiitos tsempistä :). Vähän on kyllä sellainen koukkuun jäänyt olo. Monesti vanhaan palaamisessa onkin yllättäviä ongelmia, jännä juttu?
Onneksi meidän kunta ei mennyt mukaan kuntaliitokseen, saa nähdä, tuleeko sellainen muuhun suuntaan. Surullistahan tuota on ollut teillä katsoa, sitä tavallista naurettavaa karsimista ja keskittämistä. Vääryys. Onhan nuo laitteet kunnan salilla varmaan 80-90-luvulta ja muutenkin puitteet vaatimattomat, mutta ei se haittaa, toimivat kuitenkin (lähes kaikki). Siellä nyrkkeilysalilla teidän kunnalla ei kuulemma ole varaa uusia edes ikivanhaa ihan rikkinäistä ja teipattua "iskutyynyä" tms., maksaa muutaman satasen. Just.
Lähetä kommentti