Minä kävelen tarussa, tutussa ja vieraassa. On hyvä, mutta samalla en mahdu sisääni, luon kuorta, vuodenaika vaihtuu. Näen unia vieraista asunnoista, suihkusta ja juoksevasta vedestä. En tiedä minne olen menossa, taakse vai eteen. Yhteen vai toiseen. Haluan avata itseni kaikelle, en sitten sanoa, etten uskaltanut tai viitsinyt. Joka tie vie hyvään, joka tapauksessa. Jos uskon niin.
19 kommenttia:
Sanasi kuulostavat siltä, kuin olisit vähän "hakemassa paikkaasi". Toivon, että kuitenkin ihan positiivisessa mielessä. Lähetin sinulle Kengu-postia jo muutama viikko sitten, toivottavasti se on tullut perille..?
Mukavaa viikonloppua noihin satumaisemiin! :)
Ihanan kryptinen kirjoitus - tämä voi tarkoittaa mitä tahansa!
Me likes!
Ihastelen sekä kuvasarjaa että salaperäistä tekstiä. Kaikkea hyvää, mihin sitten elämä viekään!
Niin eläviä nuo kuvasi - niistä aistii juuri tämän kesän meneillä olevan ajankohdan.
"Taitekohta ajatuksia"? Pääasia, kuitenkin ymmärtää, että minkään valintojen/muutosten ei tarvitse olla ääripäitä ja toisiaan poissulkevia.
Upeita kuvia pitkästä aikaa! Anna ajatusten viedä!
Minäkin ihailin kuvia. Ja ajattelin, että olet taitekohdassa. Vedenjakajalla. Tiedän tunteen, se on hieman hämmentävä, mutta uskothan, että se johtaa sinne hyvään joka tapauksessa!
-junika-
Upeat kuvat, valot ja varjot ja iltakuva on ihan sykähdyttävä, sopii niin tekstiin. Kesäonnea sinulle!
Upeita kuvia, kiitos kun jaoit ne!
Luopumisen haikeutta - jotenkin se valtaa usein mielen juuri tähän aikaan kun viljapellot alkavat vaalentua ja tuoksua.
Kypsyttele rauhassa, mukavaa kuitenkin kun laitoit kauniita kuvia ja "elonmerkkejä" itsestäsi.
Ihanaa kuulla sinusta! Asiat järjestyvät...kuten tarkoitus on.
Kiitos näistä levollisista kuvista. Teksti puhutteli isosti. Minusta tuntuu samalta, vaikka omalla kohdallani lienee kyse eri asiasta. Vaalin tuota "Joka tie vie hyvään" -lausetta, hoen mantrana itselleni ja odottelen kuulumisiasi. Elokuuta!
Uskomattoman upeat kuvat. Kaunista ja haikeaa yhtäaikaa, samoin kuin tekstisikin.. Elämää!
Tulin pitkästä aikaa Pellon pientareelle. Onneksi tulin. Näin avonaisia portteja mennä joka suuntaan. Ja koin syvästi elämän. Ei vaan Elämän. Kiitos :).
Kun elämän paino ja keveys yhdistyvät, syntyy jotain näin syvää. Eli Elämää, isolla. Siihen mahtuu.
Matka elämä (Elämä) on, on se. Lähtöä, paluuta, tulemista, menemistä.
Olet rohkea.
Luulen, että yksi onnellisuuden ja tyytyväisyyden takaajista on se, että tiedät itse tehneesi valinnan - et ole jostain ulkoisista syistä ajautunut elämäntilanteeseesi. Vaikka voi sitä onnea luodakin ympärilleen, aina ei voi valita, mutta voi valita etsiä tilanteesta ne parhaat puolet:)
Ihania kuvia!
Voi vitsi miten upeita kuvia!! :)
Kauniit kuvat :) Oikein kaunista Elokuuta sinulle!
Sul on malamuutti? Meillä kaks.
Lähetä kommentti