Luin iltapäivälehdestä artikkelin, jossa kerrotaan australialaisen saattohoitotyötä tehneen hoitaja Bronnie Waren kokemuksiin ja kirjaan perustuen viisi yleisintä asiaa, jota ihmiset kuolinvuoteellaan katuvat ja pohtivat. Samat aihepiirit nousevat esille uudestaan ja uudestaan.
Kuulostaako tutulta? Mistähän asioista mm. "downshiftaajat, hidastajat, kohtuullistajat, oravanpyörästä hyppääjät, kotoilijat" ym. puhuvat...? Näitä asioita on tullut pohdittua niin itseni kuin äitinikin kautta. Mitä haluamme muuttaa elämässämme, nyt, kun vielä on aikaa? Jos kuvittelisimme olevamme nyt kuolinvuoteella (tämä on muuten myös eräs onnellisuuspsykologian harjoitus), mitä katuisimme, mistä olisimme kiitollisia?
* * *
1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin että olisin ollut rehellinen itselleni, eikä sitä elämää, jota muut minulta odottivat.
Ware: "Tämä oli ylivoimaisesti yleisin katumuksen aihe. Kun ihmiset huomaavat, että heidän elämänsä on melkein ohi, he katsovat taaksepäin ja näkevät, miten moni haave on jäänyt toteuttamatta".
2. Toivon, että en olisi tehnyt niin kovasti töitä.
Ware: "Tämän kuulin jokaiselta miespotilaalta, jota hoidin. He puhuivat lastensa kasvamisesta ja elämänkumppaneidensa seurasta."
3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta ilmaista tunteitani.
Ware: "Monet olivat tukahduttaneet tunteitaan. He olivat tottuneet elämään keskinkertaisesti, eikä heistä koskaan tullut sellaista, jollaiseksi heidän olisi ollut mahdollista tulla."
4. Toivon, että olisin pitänyt yhteyttä ystäviini.
Ware: "Jokainen kuolemaisillaan oleva ihminen kaipaa ystäviään."
5. Toivon, että olisin sallinut itseni olla onnellisempi.
Ware: "Tämä oli yllättävän yleistä. Monet ymmärsivät vasta kuolinvuoteella, että onnellisuus on valinta. He olivat jumittuneet vanhoihin rutiineihin ja tapoihin."
* * *
Lähde: Ilta-Sanomat 2.2.2012
